Lissabon vei sydämeni

Perheemme ensimmäinen koronan jälkeinen ulkomaan matka suuntautui Portugalin pääkaupunkiin Lissaboniin. Kaupunki yllätti positiivisesti. Rakastuin sen kauneuteen ja toisaalta myös rosoisuuteen. Majoituksemme valitsimme Lissabonin vanhimmasta osasta Alfamasta. Sillä, että asuimme keskellä koristeellisia taloja ja historiallisia mukulakivikatuja, on varmasti oma osansa siihen tunnereaktioon, mitä kaupunki meissä herätti.

Matkalla meillä oli mukana 12- ja 9-vuotiaat lapsemme, joista erityisesti vanhempi ihastui kaupunkiin kovasti.

Majoituksesta varatessa menetin Airbnb-neitsyyteni. Varasimme huoneiston Lissabonin vanhimmasta osasta Alfamasta, joka oli meille täydellinen valinta. Avatessani ranskalaisen parvekkeen oven, tunsin Alfaman aidon tunnelman ja näin kauniita kaakeloituja rakennuksia. Niin täydellistä!

Sykähdyttävimmät kokemukseni Lissabonista liittyvät juuri Alfamaan. Huoneistomme läheisyydessä sijaitsi Sao Vicente de Foran luostari, jonka kattotasanteelta oli upeat maisemat Lissabonin ylle. Legendaarinen keltainen raitiovaunu 28 kolisteli usein asuntomme ohitse. Sen kyytiäkin testasimme eräänä aamuna välttäen ruuhkat ja ruuhkassa toimivat taskuvarkaat. 

Ensimmäisen kokonaisena matkapäivänä vuokrasimme tuktukin, jonka kyydissä tutustuimme kaupunkiin 90 minuutin ajan. Kohteissa pysähdyimme kuvien oton ajaksi, jonka jälkeen dkuljettaja jatkoi matkaa seuraavaan kohteeseen. Sanoisin, että tuktuk-ajelu on tehokas ja toimiva, mutta melko kallis tapa tutustua kaupunkiin. Maksoimme kierroksestamme noin 100 euroa, joka on verrattuna Lissabonin takseihin tai vaikka julkiseen liikenteeseen, varsin suuri summa. 

Muuten liikuimme kaupungissa joko kävellen tai perinteisellä taksilla. Paikallisbussia käytimme kerran, kun matkasimme Euroopan suurimpaan akvaarioon Oceanàrioon. Samalla reissulla kävimme vaijeriradalla, josta näkyi  Parque das  Nacoes -kaupunginosaan. Ostamalla näiden kahden kohteen yhteislipun, säästimme hieman verrattuna siihen, että olisimme ostaneet liput erikseen.

Unescon maailmankohde -bongarina myös Lissabonin ja sen ympärin kohteet kiinnostivat. Tällä reissulla tutustuimme Belemin torniin ja Hieronymoksen luostariin. Belemin tornilla koimme lomamme pisimmät jonot, sillä lipunmyynti sulkeutui edessämme hetkeksi, koska itse tornissa oli ruuhkaa. Jonottajille ei ollut tarjolla varjoa kuin satunnaisesti. Aurinkorasvasta huolimatta saimme pieniä palovammoja täydeltä terältä porottavasta auringosta.  Näin jälkikäteen ajateltuna sisäänpääsy torniin ei ehkä ollut kaiken helteessä jonotuksen arvoinen. Rakennuksen hienous oli nähtävissä ulkoa päin. sisältä linnoitus näytti samalta kuin kaikki tuon aikakauden rakennukset.

Hieronymoksen luostarissa kävimme vain ulkopuolella ja luostarin yhteydessä olevassa maksuttomassa kirkossa. Molemmista Unescon maailmanperintökohteista otin kuitenkin joukon kuvia todisteeksi siitä, että olen bongannut ne ihan paikan päällä.

Ruoka ja juoma olivat suomalaisittain edullisia ainakin niissä ravintoloissa, joissa me kävimme. Suuria gourmet-elämyksiä en Lissabonissa kokenut, vaan ruoka oli melko miedon makuista. Oma kokemukseni on, että pihvien kanssa oli harvoin kastiketta: annos koostui usein lihasta tai kalasta, perunoista ja muutamista kasviksista ilman kastiketta. 

Pääsiäinen Vilnassa

Vietimme pääsiäistä lapsuuden ystävien kesken Vilnassa. Reissasimme Finnairilla ja majoituimme Novotel Vilnius Centre -hotellissa. Pitkän mietinnän jälkeen valitsimme hotellin, joka oli sijainniltaan, siisteydeltään ja yleisilmeeltään oikein mainio. Varasimme hotellista kaksi huonetta väliovella ja tämä toimi osaltamme erinomaisesti. Tosin yksi matkaseurueestamme oli hajusteherkkä ja valitteli alakerran baarissa ollutta vahvaa tuoksua.

Saavuimme Vilnaan pitkänä perjantaina, joka oli monella tapaa tavallinen päivä Vilnassa. Pääsiäispäivänä taas käytännössä kaikki paikat olivat kiinni. Lauantaina kävimme päivällä ostoksilla. Koska ostokset jäivät koko porukalta aika vähäisiksi, voi näin jälkikäteen miettiä käytimmekö aikamme tältä osin viisaasti. Jälkikäteen ryhmäämme jäi nimittäin hieman harmittamaan, että aikataulullisista syistä KGB-museo (viralliselta nimeltään kansanmurhan uhrien museo) jäi kokematta.

Nautimme paljon Vilnan ruoka- ja juomatarjonnasta. Yleisesti voi todeta, että Vilna on edullinen kaupunki, mitä tulee ulkona syömiseen ja juomiseen.

Lankalauantai-iltana pääsimme todistamaan pääsiäismenoja vilnalaiseen malliin. Katedraalin edessä joukko paikallisia oli kokoontunut viettämään pääsiäistä.

Pääsiäissunnuntaina kiersimme kaupunkia jalkaisin sekä kiertoajelubussilla. Bussin reitit poikkesivat normaalista pääsiäisen vuoksi ja reittivaihtoehtoja oli tavallista vähemmän.

Osa ryhmästämme toivoi näkevänsä Vilnaa kiillotetun turisteille tarkoitetun fasaadin takaa. Tässä maistiaisia kävelykierrokseltamme:

Lähellä keskustaa Nerisjoen toisella puolella oli paikka, jossa kasvoi kirsikkapuita. Pääsiäissunnuntaina paikalliset saivat hakea oman oksansa, kun puutarhurit leikkasivat kukkivia oksia. Kerrassaan upea näky!

Voin suositella Vilnaa pääsiäiskohteeksi. Vaikka pääsiäisenä 2019 sää oli osan aikaa sateinen, se ei menoa haitannut.  Muutoinkin Vilna on kelpo viikonloppukohde Baltiassa. Voin suositella!