Matkalla meillä oli mukana 12- ja 9-vuotiaat lapsemme, joista erityisesti vanhempi ihastui kaupunkiin kovasti.
Majoituksesta varatessa menetin Airbnb-neitsyyteni. Varasimme huoneiston Lissabonin vanhimmasta osasta Alfamasta, joka oli meille täydellinen valinta. Avatessani ranskalaisen parvekkeen oven, tunsin Alfaman aidon tunnelman ja näin kauniita kaakeloituja rakennuksia. Niin täydellistä!
Sykähdyttävimmät kokemukseni Lissabonista liittyvät juuri Alfamaan. Huoneistomme läheisyydessä sijaitsi Sao Vicente de Foran luostari, jonka kattotasanteelta oli upeat maisemat Lissabonin ylle. Legendaarinen keltainen raitiovaunu 28 kolisteli usein asuntomme ohitse. Sen kyytiäkin testasimme eräänä aamuna välttäen ruuhkat ja ruuhkassa toimivat taskuvarkaat.
Ensimmäisen kokonaisena matkapäivänä vuokrasimme tuktukin, jonka kyydissä tutustuimme kaupunkiin 90 minuutin ajan. Kohteissa pysähdyimme kuvien oton ajaksi, jonka jälkeen dkuljettaja jatkoi matkaa seuraavaan kohteeseen. Sanoisin, että tuktuk-ajelu on tehokas ja toimiva, mutta melko kallis tapa tutustua kaupunkiin. Maksoimme kierroksestamme noin 100 euroa, joka on verrattuna Lissabonin takseihin tai vaikka julkiseen liikenteeseen, varsin suuri summa.
Muuten liikuimme kaupungissa joko kävellen tai perinteisellä taksilla. Paikallisbussia käytimme kerran, kun matkasimme Euroopan suurimpaan akvaarioon Oceanàrioon. Samalla reissulla kävimme vaijeriradalla, josta näkyi Parque das Nacoes -kaupunginosaan. Ostamalla näiden kahden kohteen yhteislipun, säästimme hieman verrattuna siihen, että olisimme ostaneet liput erikseen.
Unescon maailmankohde -bongarina myös Lissabonin ja sen ympärin kohteet kiinnostivat. Tällä reissulla tutustuimme Belemin torniin ja Hieronymoksen luostariin. Belemin tornilla koimme lomamme pisimmät jonot, sillä lipunmyynti sulkeutui edessämme hetkeksi, koska itse tornissa oli ruuhkaa. Jonottajille ei ollut tarjolla varjoa kuin satunnaisesti. Aurinkorasvasta huolimatta saimme pieniä palovammoja täydeltä terältä porottavasta auringosta. Näin jälkikäteen ajateltuna sisäänpääsy torniin ei ehkä ollut kaiken helteessä jonotuksen arvoinen. Rakennuksen hienous oli nähtävissä ulkoa päin. sisältä linnoitus näytti samalta kuin kaikki tuon aikakauden rakennukset.
Hieronymoksen luostarissa kävimme vain ulkopuolella ja luostarin yhteydessä olevassa maksuttomassa kirkossa. Molemmista Unescon maailmanperintökohteista otin kuitenkin joukon kuvia todisteeksi siitä, että olen bongannut ne ihan paikan päällä.
Ruoka ja juoma olivat suomalaisittain edullisia ainakin niissä ravintoloissa, joissa me kävimme. Suuria gourmet-elämyksiä en Lissabonissa kokenut, vaan ruoka oli melko miedon makuista. Oma kokemukseni on, että pihvien kanssa oli harvoin kastiketta: annos koostui usein lihasta tai kalasta, perunoista ja muutamista kasviksista ilman kastiketta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti